Ensimmäinen koulupäivä oli tarkotettu vaan 9-luokkalaisille ja vaihtareille, eli niille jotka alottaa ekaa kertaa tossa koulussa. (Kanadassa tosiaan lukioon mennään jo 9-luokalla ja vissiin koulu alotetaan vuotta aikasemmin, koska kaikki mun luokalla ovat mua vuotta nuorempia) Mun koulu on Leo Hayes High School. Se näyttää ihan yhtälailla vankilalta, niinkuin Suomenkin koulut. 😀
Keltie heitti mut ekana päivänä kouluun ja mua jännitti niin että kädet tärisi. Onneks edellisenä päivänä meil oli perhetutut kylässä ja niillä oli kans vaihtari Hannah Saksasta joten mulla olis joku tuttu samassa koulussa.
Astuin sisään ja mut ohjattiin kirjastoon jossa oli kaikki tähän mennessä saapuneet vaihtarit. Mut Hannah ei ollu siellä!! D: Nielasin jännityksen ja menin istuu joidenki randomien viereen ja siitä tuliki ihan kiva päivä. (Hannah tuli kyl lopulta kouluun, sen bussi oli vaan myöhässä) Tehtiin jotai perinteisii tutustumisleikkejä ja tutustuttiin samalla kouluun. Keskellä päivää oli myös vahingossa tapahtunut palohälytys. Syötiin lounaaks pizzaa ja saatiin myös tulevat lukkarit joita onneks sai vielä muuttaa. Hannah sano, että tuntuu kun ois joulu, kun meille jaettiin kokoajan erilaisia herkkuja ja koulun merkillä varustettuja tavaroita.
Seuraavana päivänä alko lukkarin mukanen koulupäivä. En osannu jännittää, koska edellinen päivä oli ollu nii mukava. Sitten tajusin et mun pitää mennä viidelle eri tunnille, josta en tunne ketään. Ja ensimmäisestä päivästä riippuu se missä ja kenen vieressä istun eli kenestä ehkä voin saada hyvällä tuurilla kavereita.
Välitunnit oli vaan 5 minuuttia ja se aika riitti just ja just uuden luokan löytämiseen. Se oli tosi hektistä ja must tuntu et mun aivot räjähtää täst kaikest ja päätin et mun pitää tehä mun lukkarille jotain et saan vähän rauhotettuu mun päivää.
Lounaaks söin vaan banaanin ja maapähkinävoikeksin. Olin ajatellu ostavani jotain koulun kahvilasta, mut ajauduinkin muutaman muun vaihtarin kans syömään ja niil oli omat eväät niin en kehannu/uskaltanu lähtee ostaa mitään. Tuntu myös tosi pahalta kun muilla vaihtareilla oli samankielisiä muita vaihtareita koulussa ja he puhuivat omaa kieltään mun seurassa enkä pystyny ymmärtää mitään.
Rankasta alusta huolimatta osallistuin Hannahin kans jalkapallojoukkoeen karsintoihin. Siellä oli oikeastaan tosi hauskaa, mutta treenejä olis ollu 3 kertaa viikossa + juoksuharkat ja pelejä, joten päätin etten jatka sitä. Haluun et mul jää aikaa kaikkeen muuhun kivaan. Ja olin muutenki ihan rikki ekast kunnon koulupäiväst.
Seuraavat päivät meni jo vähän paremmin. Sain vaihettuu mun lukkarin aika tosi paljon helpommaks enkä enää ollu ihan yhtä hukassa luokkien löytämisen kans. Ja nyt mulla oli kans jo kunnon lounas mukana. Yhtenä päivänä käytiin kans Burger Kingissä syömässä, mut siinä tuli niin kiire, että jouduttiin syömään samalla kun käveltiin takas koululle. Ja lounaan jälkeen mulla on heti urheilua, joten ahmiminen ja sen jälkeen heti liikkuminen ei ollu kiva yhdistelmä.
Ensimmäisen jakson lukkari:
Joka päivä on samat kurssit ja alkaa samaan aikaan ja loppuu samaan aikaan. Jokanen tunti on 60 minuuttia. Tosi puuduttavaa, mut ainaki oppii nopeesti lukkarin ulkoota.
Aamu alkaa 8.45 kotiluokassa sillä, että kaikki noustaan ylös ja kuunnellaan Kanadan kansallislaulu. Kerran viikossa kuunnellaan myös alkuperäiskansojen oma laulu. Voitte kuvitella kuin hämmentyny olin ekana päivänä kun kaikki yhtäkkii nousi seisomaan samaa aikaa mun ympärillä ja olin ihan että mitä täällä tapahtuu. 😀 Sen jälkeen katotaan joku tylsä aamunavausvideo jonka jälkeen kaikki istuu hiljaa paikoillaan (paitsi tietenki minä ja mun vieruskaveri hahah) ja odottaa et eka tunti alkaa.
Ekan tunnin nimi on “Maailman ongelmat.” Siellä pohditaan kaikenlaisia ongelmia mitä maailmassa on. Mm. tasa-arvoa ja sotia. Ihan mielenkiintosta. Mut usein katotaa myös pitkiä videoita enkuks joihin en millää jaksa keskittyy etenkin jos katotaan ilman tekstityksiä. Tässä oon kuitenkin jo huomannu paljon kehitystä jee!
Seuraavana mulla on teatterikurssi!! Heittämällä mun lemppari. Ja Hannah on mun kans täällä!! Aluks oli ihan hiton pelottavaa se ajatus että pitäis näytellä ja improvisoida englanniksi. Onneks kaikki muutkin oli aika epävarmoja joten oli tosi kiva et alotettiin kaikilla helpoilla jutuilla ja päästiin ensin vähän tutustuu toisiin. Nyt ollaan jo tehty improja ja pieniä näytelmiäkin.
Kolmas kurssi on alkuperäiskansojen taide -kurssi. Tän vaihoin mun lukkariin ite opinto-ohjaajan kanssa. Halusin jotai kivaa keskelle päivää, jotai käsillä tekemistä. Oon mm. piirtäny oinaan, tehny oman alkuperäiskansojen historiaan liittyvän merkin, askarrellut helmistä kukkapinssin, tehnyt korvikset ja eläimen nahasta helistimen. Se on tosi rauhottavaa keskellä koulupäivää vaan keskittyy omaan tekemiseen kaikessa hiljaisuudessa tai musiikkia kuunnellessa. Oon myös alkanu kuuntelee podcasteja! Joskus tosin tuntuu, että edetään vähän liiankin hitaasti. Monesti kun oon valmis niin sitten ei ole mitään tekemistä pariin kertaan ennen kun alotetaan uusi projekti.
Sitten on lounaan aika. Meil on muodostunu vaihtareista semmonen porukka joiden kanssa syödään aina yhessä. Jos on hyvä sää, niin ulkona ja jos huono, niin jossain luokassa. Koulun kahvilassa on ylikallista ja pahaa ruokaa. Sekin tuli nimittäin kokeiltua yks päivä Renin (vaihtari Meksikosta) kanssa. Juustokakku maistu aivan pilaantuneelta… Okei pari kertaa on ollu pakko ottaa pizzaa, kun oon syöny melkein kaiken lounaan aamulla koulun alkua odotellessa. Ja se on oikeestaan ollu jopa ihan hyvää, mut jos et oo ajoissa ostamassa, se on kaikki jo loppu.
Neljäs kurssi mulla on terveystietoa. Käytännössä se on liikuntaa. Tää on melkein aina tosi hauskaa ja rakastan meiän ryhmää! Joskus tosi harvoin ollaan luokassa ja opettaja näyttää jotain dioja. Kerran myös saatiin kotiläksyksi selittää jonkun ei kanadassa niin tunnetun urheilulajin säännöt. Mä valitsin tottakai suomalaisen pesäpallon. Tällä tunnilla on kans muita vaihtareita ja oppilaita muualta päin maailmaa ja niistä saa vertaistukea kun on hankaluuksia ymmärtää joidenkin pelien sääntöjä. Plus maailman mukavin tapaamani kanadalainen, jolta aina kysytään apua kun ollaan hukassa. Ollaan mm. kokeiltu rugbyä, miekkailua ja spikeball:ia mulle ihan uusina lajeina.
Viimeisenä mulla on matikkaa. Vähän epämiellyttävää olla siellä joskus ihan hikisenä, mutta itse tunti menee kyl aika nopeesti. Aiheet on helppoja, koska oon käyny osan jo Suomessa ja edetään niin hitaasti, että kyllä ehtii kaikki hyvin oppia. Hankaluuksia tuottaa vaan vieras kieli ja se, että täällä käytetään fyysisiä laskimia toisin kun Suomessa tehdään kaikki tietokoneella. Voitte kuvitella kuinka ärsyttävää on syöttää kaikki tilastot yksitellen laskimeen, kun oon tottunu siihen että ne voi vaan kopioida sinne.
Koulun jälkeen odotellaan ulkona koulubussin saapumista. Ekat pari kertaa keltasessa koulubussissa, tuntu siltä kun olis leffassa ja se oli ihan mageeta, mut nyt oon jo heränny todellisuuteen. Mun bussia pitää venata yli puol tuntia, joten se on aika tosi ärsyttävää. Onneks mulla on muutamia vaihtareita keiden kanssa meen samalla bussilla nii ainaki on muita kenen kanssa odotella. Koulun jälkeen bussissa myös haisee usein ihan kamalalta. Varsinki kuuman päivän jälkeen. Aamulla mun koulubussi on sitte taas niin ajoissa, että joudun odottaa koululla koulun alkamista melkein tunnin.
Tästä syystä kokeilin mennä pyörällä (matka 30 min) ja se oli aika tosi pelottavaa, koska risteyksissä oli tosi hämmentävää miten toimia ja joissain kohdissa pyörätie vaan katoaa tai sitä ei alunperinkään ole. Kovin moni ei pyöräile täällä joten must tuntuu et autoilijatki oli ihan hämmentyneitä miten toimia mun kanssa:D Meiän 1500 opiskelijan koulussa oli 6 pyörää pihalla kun mä aamulla saavuin sinne. No ei mutta pelottavuudesta huolimatta aion pyöräillä jatkossakin, koska arvostan mun pidempiä yöunia aamulla ja sen jälkeen oli oikeestaan tosi energinen olo alottaa päivä.
Yksi mielenkiintonen huomio vielä koulusta. Melkei missään aineessa ei oo kirjoja vaan meille jaetaan kasapäin monisteita ja jokaisella (ainaki kannattais olla) on kansio jonne ne laitetaan ja pidetään siistissä järjestyksessä. Mullahan ei näin tietenkään ollut joten mulla oli erilaisia paperikasoja siellä täällä mun repussa. Mut nyt mun ihana luokkalainen anto mulle kansion joten koitan alkaa pitää jotain järjestystä.
The first day of school was intended only for 9th graders and exchange students, i.e. those who start at that school for the first time. (In Canada, you actually go to high school in the 9th grade.) My school is Leo Hayes High School. It looks just like a prison, just like Finnish schools. 😀
Keltie dropped me off at school on the first day and I was so nervous that my hands were shaking. Fortunately, the day before we had family friends visiting and they had another exchange student Hannah from Germany, so I had someone I knew at the same school.
I entered and was directed to the library where all of the other exchange students gathered. But Hannah wasn’t there!! D: I swallowed my excitement and went to sit next to some randoms and it turned out to be a really nice day. (Hannah finally came to school, her bus was just late) We played some basic get-to-know-you games and got to know the school. There was also an accidental fire alarm in the middle of the day. We had pizza for lunch and also received our class schedules for the semester, which luckily could still be changed. Hannah said that it felt like Christmas, because we were given so many treats and things with the school logo.
The next day was the first school day according to the schedule. I wasn’t nervous because the previous day had been so nice. Then I realized that I had to go to five different classes where I didn’t know anyone. And it depends on the first day where and next to whom I sit, so maybe with who I can make friends.
The breaks were only 5 minutes and that time was barely enough to find my next class. It was really hectic and I felt like my brain was going to explode from all of this and I decided that I should do something for my schedule so that I can calm down my day a bit.
For lunch I just ate a banana and peanut butter cookie. I was thinking of buying something from the school cafeteria, but I ended up eating with a few other exchange students and they had their own lunches, so I didn’t dare to go buy anything. I also felt really bad when other exchange students spoke their own language in my company and I couldn’t understand anything.
Despite the rough start, I participated in a tryouts of soccer team with Hannah. It was actually really fun there, but there would have been training 3 times a week + dry land training and games, so I decided not to continue it. I wanted to have time for all the other fun things too. And also I was completely broke from the first proper day of school.
The next few days went a little better. I made my school schedule a lot easier and I wasn’t quite as lost finding classes anymore. And now I already had a real lunch with me. One day we even went to Burger King to eat, but we got so busy that we had to eat while walking back to school. And after lunch I had sports right away, so gorging and exercising right after that was not a nice combination.
My schedule in first semester:
Every day has the same courses and starts at the same time and ends at the same time. Classes last 60 minutes. It’s really annoying, but at least you learn the schedule fast.
The morning starts at 8:45 in the homeroom with everyone getting up and listening to the Canadian national anthem. Once a week, we also listen to the indigenous people’s own song. You can imagine how confused I was on the first day when everyone suddenly stood up at the same time around me and I was like what’s going on here. 😀 After that we watch some boring morning announcement video, then everyone sits quietly (except me and home room girl hahaha) and wait for the first class to start.
The name of my first class is ”World Issues”. We discuss all kinds of problems in the world, such as equality issues and various wars. It’s very interesting. But we also watch long films often and it’s really hard to concentrate on them without subtitles always being there. I have noticed that I’ve already improved, so I’m happy.
Next I have a theater class!! It is my favorite. And Hannah is there too!! At first, the thought of acting and improvising in English was really scary. Fortunately, everyone else was also quite unsure, so it was really nice that we started with all the easy stuff and got to know each other a bit first. Now we have already done improv and small plays.
The third class is the Indigenous art class. I changed this in my schedule with the study guide. I wanted something enjoyable in the middle of my day; something more hands on. I’ve drawn an Aries and made my own sign related to the learned history of Indigenous peoples. I made a beaded flower pin for soldiers memory, and also some beaded earrings. Finally, I made a shaker from animal skin. This is really calming in the middle of the school day, that I can focus on what I am doing in silence or while listening to music. I also have started to listen podcasts! But sometimes it feels like we’re moving a little too slowly. Often when I’m done, there’s nothing to do for a couple of times before we will start a new project.
Then it’s time for lunch. We have formed a group of exchange students with whom we always eat together. If the weather is good, then outside, and if the weather is bad, then in a classroom. The school cafeteria has overpriced and bad food. We tried that one day with Ren (an exchange student from Mexico) and the cheesecake tastes completely spoiled… Okay, a couple of times I’ve had to buy pizza when I had eaten almost all of my lunch in the morning while waiting for school to start. And it’s actually been quite good, but if you don’t buy in time, it’s all over.
My fourth class is wellness education. In essence, it is just different sports and games. It’s almost always really fun, and I love our group! Sometimes, very rarely, we’re in class and the teacher shows some slides. Once she gave us homework to explain the rules of a sport not likely well known in Canada. Of course, I chose Finnish baseball. In this class, there are other exchange students and students from other parts of the world, and we can get peer support from each others when we have difficulties understanding the rules of some games. We have tried e.g. rugby, fencing and spikeball which was completely new sports for me.
Lastly, I have math. It’s a bit uncomfortable to be there sometimes all sweaty, but the class itself goes by pretty quickly. The topics are easy, because I have already done some of them in Finland and we progress so slowly that you have time to learn everything well. Difficulties have caused only the foreign language and the fact that physical calculators are used here, unlike in Finland everything is done on a computer. You can imagine how annoying it is to enter all the statistics one by one into the calculator, when I’m used to that that you can just copy them there.
After school, we wait outside for the school bus to arrive. The first couple of times on the yellow school bus, it felt like you were in a movie and it was really amazing, but now I’ve already woken up to reality. After school I need to wait my bus more than half an hour, so it’s quite annoying. Fortunately, I have a few exchange students with whom I go on the same bus, so there are always others to wait with. After school, the bus also often smells awful. Especially after a hot day in the summer. In the morning, my school bus is so early again that I have to wait almost an hour at school for school to start.
That’s why I tried to go by bike (trip 30 min) and it was quite scary, because it was really confusing how to act at the intersections and in some places the bike path just disappears or doesn’t even exist in the first place. Not many people ride bikes here, so it seems that even the car drivers were confused about how to deal with me:D Our school of 1500 students had 6 bikes in the yard when I arrived there in the morning. But despite the fear, I plan to continue cycling because I value my longer night’s sleep in the morning and after that I actually felt really energetic to start the day.
One more interesting note about the school. There are no books in almost any subject, instead we are handed piles of handouts and everyone (at least you should have) has a binder where they put and kept in a neat order. Of course, I didn’t have that, so I had different piles of papers here and there in my backpack. But now my lovely classmate gave me a binder, so I’m trying to start keeping something in order.
