Mä oon halunnut päästä Kanadaan siitä asti, kun mun äiti luki meille lapsena iltasaduksi Anna -kirjasarjan, joka sijoittuu Kanadaan, Prinssi Edwardin saarelle ja mä rakastuin siihen. Pienenä ajattelin että ehkä jossain kaukaisessa tulevaisuudessa pääsen käymään siellä. Mutta sitten koitti se hetki kun monet mun ikäset miettivät haluavatko he lähteä vaihtoon. Mulla oli kovasti halua lähteä, mutta pelkäsin. Mun englannin taito on aina ollut tosi huono, se oli mun isoin epävarmuus. Sitten isi heitti ilmoille idean, että voisin mennä jollekkin hänen vaihtovuotena löytämälleen kaverille tai perheelle enkä menisikään minkään järjestön kautta. Sillon mä tietäisin että menisin turvalliseen ja mukavaan paikkaan sekä mä voisin puhua niille paljon etukäteen. Tässä vaiheessa mua pelotti myös paljon se, miten ihmiset hyväksyis mut muusukupuolisena.

Päätin että en halua mennä vaihtoon vielä lukion toisena vuotena, koska olin just saanut lukiossa hyviä kavereita ja halusin viettää niiden kanssa aikaa. En mä ollut todellakaan vielä valmis. Ajattelin myös että ehkä mun kielitaito ehtii parantua siinä ajassa. Vaihtoon lähtö ajatus pyöri mun päässä koko ajan ja mä ihan todella halusin lähteä. Totuin ajatukseen, eikä se kuulostanut enää niin hullulta.

Isin vaihtarikavereille muuttamis idea häipyi, kun päätin että mulla on rohkeutta tehdä tää. Halusin Kanadaan tai Australiaan. (Isäni oli USA:ssa) Australia vaihtoehtona sulkeutui pois kun sinne ois pitäny lähteä keväällä enkä ollu henkisesti valmis siihen. Ja Kanadan aksentti olis ehkä helpompi myös ymmärtää.

Kun sain tietää, että pääsisin jonnekkin päin New Brunswickiä, olin haltioissani. Se ei olisi kaukana Prinssi Edwardin saaresta. Ja kun sain tietää mun perheen, lähes kaikki stressi katos. Kaikki kuulosti niin täydelliseltä!

---

I’ve wanted to come to Canada since my mother read the Anne of Green Gables book series to us as a bedtime story. I was just a child and I fell in love with the series. The books take place in Prince Edward Island, Canada. When I was little, I thought that maybe somewhere in the distant future I would get to visit there. But then the moment came when many people my age wondered if they wanted to go on an exchange. I really wanted to go, but I was afraid. My English has always been really bad; my biggest insecurity. Initially, my father and I thought it would be best to go stay with friends or family he met in his younger years as an exchange student. We thought this would be more comfortable and I would feel more safe if I was able to talk to them beforehand. At this stage, I was also very scared of how people would accept my non-binary identity.

I decided that I didn’t want to go on an exchange in my second year of high school. I had just met some good friends and I wanted to spend time with them. I knew I wasn’t ready just yet and I wanted the extra time to improve my English skilIs. Despite my fears and hesitancy, the thoughts of an exchange program persisted and suddenly, the idea didn’t seem so scary after all.

The idea of moving to my fathers exchange friends faded away when I decided that I had the courage to do this. I wanted to go to Canada or Australia. (My dad was in USA) Australia was ruled out as an option when I was supposed to go there in the spring and I wasn’t mentally ready for it. And the Canadian accent was perhaps easier to understand as well.

When I found out I will get somewhere in New Brunswick, I was ecstatic. It wouldn’t be far from Prince Edward Island. And when I found out about my family, almost all of my stress disappeared. Everything sounded so perfect!

---